vapaalasku lapissa

Vapaalasku

Vapaalaskun harjoittelu – pa*kaa laskua


Rewind – siis eihän paskaa laskua olekkaan vaan siis paskaa laskemista. Jotkut allekirjoittaneen reissut menee jotenkuten niin, että 20% on laskemista ja 80% epätoivoista rämpimistä hangessa kuusien katveessa.

Siis miten sitä välillä tuntuukin, ettei osaa laskea ollenkaan? Onko tämä tuttu tunne jollekin muullekin? Uskon, etten kamppaile tämän ongelman – lähinnä henkisen kanssa ollenkaan yksin. Lajin pariin tulee jatkuvasti uusia harrastajia. Ei kaikki voi olla valmiiksi jo 10-15-20-vuotta laskeneita konkareita tai synnynnäisesti super lahjakkaita.

Voisin syyttää esimerkiksi äitiä siitä, ettei se ole raahannut mua mäkeen kun olin pieni. En ole asunut laskettelukeskuksen vieressä, eikä mulla oo ollut kavereita, jotka olisi aktiivisesti laskenut ja olisin imeytynyt niiden mukaan. Ei. Minä sen sijaan vietin koko lapsuuteni ja nuoruuteni heppatalleilla. Olin siellä aina. Melkein. Jos en ollut koulussa tai nukkunut. En tiedä olenko niin hyvä ratsastajakaan, mutta ei se ratsastus ainakaan näitä lasketellutaitoja ole kartuttanut. Jos ei tasapainon kehittymistä lasketa. Tai sitä kuinka talvella vedeltiin minareilla hevosen perässä. Se oli kyllä tosi hauskaa. Ai että! Kerran heppatyttö – aina heppatyttö.

Välillä taas mietin, että hei come on, olet laskenut laudalla vasta pari kautta. Mutta haluaisin, että kehitys olisi yhtä nopeaa kuin aluksi. Ensin en osannut laskea ollenkaan ja seuraavalla kaudella mielestäni historiaani nähden erinomaisesti. Välillä kuitenkin tulee joku ihmeellinen lukko päälle ja tuntuu, että rinteessä laskeminenkin takkuaa. Ei vaikka uskalla tehdä laudalla takakantille kunnolla leikkaavaa käännöstä tai sitten suksilla jotenkin sohii suuntaan ja toiseen.

Tämä on erittäin hankalaa kun kilpailuviettiä kai löytyy jonkun verran. Sitä kun tahtoisi olla hyvä. Tosi hyvä tai paras laskija. Nyt seuraa pikakelaus edestakaisin. Palasin vielä itse tähän tekstin kohtaan jälkikäteen. Pysähdyin miettimään olenko edes kilpailuhenkinen? Tavallaan olen, tavallaan en. Ja tälläisessa harrastamisessa kilpailuasetelma on täysin turha. Kilpailen kai lähinnä henkisellä tasolla ja itseäni vastaan. Oikeastaan voisin ajatella, että inhoan kilpailua tässä kohden. En haluaisi, että minulla on tunne, että joudun vertaamaan itseäni kehenkään tässä. Saan olla sillä tasolla kuin olen. Harjoitella. Nauttia siitä, mistä juuri minä sen laskemisen riemun tai haasteet löydän.

Muistan kuitenkin myös monta päivää, jolloin lasku on tuntunut täydelliseltä ja olen kelvannut myös itselleni. Sisäinen ääneni kiljuu riemusta – tai ehkä ihan ulos saakka. Tätä vartenhan tätä hommaa tehdään! Kuulen pelkän pehmeän pakkaslumen suhinan – ei edes tuule ja aurinko paistaa. Onnistumisen tunne ja riemu on valtaisa. Ja toisaalta tämän takia jaksan uskoa, etten ainakaan ihan joka kerta olekaan ihan paska – oikeastaan en olekaan yhtään hullumpi laskija.

Kuva: Jarkko Jäsberg

Mielestäni siis tärkeintä on tehdä sitä mikä tuntuu itsestä mielekkäältä ja mukavalta. Toki rinteiden ulkopuolella liikkumisessa tulee pitää järki päässä, turvallisuusasiat mielessä (kartuttaa omaa osaamista niissä) ja mennä omien taitojen mukaan, mutta voiko sitä edes kehittyä jos ei uskalla mennä ja tehdä? Ei kaikkien tarvitse laskea sitä jyrkintä paikkaa ja tehdä hienoimpia käännöksiä.

Uskoisin, että moni muukin voi samaistua tunteeseen varsinkin lajia aloiteltaessa. Kaikki jotka käy laskemassa jossain “oikeilla offareilla” tuntuu olevan niin sairaan hyviä. Miten sinne voi mennä mukaan? Enhän mä pärjää tai pysy perässä. Sitäpaitsi haluaisin näyttää kaikille mistä kana pissii. Olla ihan *aatanan hyvä.

Haluaisin myös oppia ehdottomasti paremmaksi metsässä laskijaksi. Nyt se on lähinnä sitä, ettei osaa ajoittaa käännöksiä oikein tiheässä, jarruttaa vauhtia liian paljon ja tyssähtää sen takia metriseen hankeen ja rymyää sieltä tovin ylös ennen seuraavaa puuta. Nopeimmat kaverit vetää jo pullakahvit alhaalla sillävälin. Sitä siis täytyisi hinkata – paljon. Toisaalta suurimman nautinnon saan pehmeällä laajalla kentällä laskiessa kun käännöksensä saa sijoittaa mihin tahansa. Paradoksaalista. Taidot ei kartu parhaiten jos tekee vain sitä missä on jo ok ja mistä saa suurimman nautinnon.

Kuva: Jarkko Jäsberg

Olen todennut, ettei oikotietä onneen ole. Toistoja, toistoja ja toistoja. Jotain pro laskijoiden tipsejä voisin myös ottaa itsekin ilomielin vastaan. Välillä menen mäkeen karseassa kelissä ja ajattelen, että jos tämä nyt tuntuu vaikealta niin ehkä se sitten hyvällä kelillä tuntuu tosi helpolta. Saattaa olla, että tuntuu tai sitten, että ei tunnu. Yksi iso “ongelma” on myös se, että näin aikuisiällä on jonkun verran tuota itsesuojeluvaistoa enemmän kuin nuorempana. Silloin kun kuvioon astuu vielä jännitys niin useimmiten hommat menee vaan pahemmin reisille. Eli jonkinlainen tasapaino näihin olisi hyvä löytää oman pääkopan sisällä.

Mun top 3 vinkit yleisesti tähän aiheeseen:
– Toistot (toistot ja toistot)
– Kannustava laskuseura (Vähän parempia laskijoita seuratessa oppii)
– Armollisuus ja aika

Kuva: Jarkko Jäsberg
Kuva: Jarkko Jäsberg

Minulla on vaivannut ensimmäistä kertaa elämässäni kovasti myös selän kivut nyt noin kuukauden. Ne ovat lihasperäisiä ja koko kroppa tuntuu vetävän jumiin. Olen pitänyt nyt taukoa koko laskemisesta pian kaksi viikkoa. Viime viikolla kävin muutaman hissimäen suksilla. Se meni ok.

Uudet splittisiteet – Spark R&Dn Arcit saapuivat vihdoin ja voitte vain arvata kuinka paljon haluaisin päästä testaamaan lautaa nyt. Koitan vielä kuitenkin malttaa enimmät rämminnät tällä selällä. Jospa käyn muutaman hissimäen laudallakin ainakin ensin, että näkee kuinka paljon se siitä kipeytyy. Laudalla tulee niin erilailla liikettä ja vääntöä juuri sinne kipukohtaan ja noihin lihaksiin.

Toivon tälle kaudelle vielä paljon samanlaisia ihania talvipäiviä kuin viime vuonna. Aurinkoa, PALJON lunta, leppoisia skinnailuja ja upeita laskuja. Juttelen itselleni sillä välin kauniisti, että muistaisin aina minkä tähden tätä tehdään.

Vapaalasku

Vapaalaskuvarusteet helpoille retkille


No Comments

Isoille vuorille tarvitset isojen vuorien varusteet kuten railopelastusvälineet, mutta Lapin lumille ja nautiskeluretkiä varten riittää niukempi repun sisältö. Mitä minä pidän mukana vapaalaskuretkillä Lapissa?

Mitä on mukana aina:

Lumiturvallisuusvälineet eli piippari, lapio ja sondi
Kaveri(t) Turvallisempaa on liikkua porukalla, jonkun tosi leppoisan retken voisin kuvitella tekeväni myös yksin.
Pieni ea-laukku Ainakin toisella repussa mukana.
Omat laskuvarusteet Monot / kengät, sukset / lauta/splitti, nousukarvat eli skinit, sauvat, reppu, kypärä, lasit.
Pipo & aurinkolasit Skinnatessa kypärä on 9/10 ajasta kiinni repussa, joten kaiken muun aikaa tunturissa yleensä kaipaat pipoa. Aurinkoisella kelillä aurinkolasit on minusta kivemmat käyttää liikkeellä ollessa kuin pelkät laskulasit. Laskulaseilla toki saa vielä uskottavammat rusketusraidat keväällä.
Taukotakki Untuva tai vanutakki, joka pakkautuu pieneen. Tämän monesti laitan pieneen kuivapussiin, joten saan kaiken ylimääräisen ilmankin ulos.
Juotavaa Välillä mukanani on vain vettä, oikein kylmällä ilmalla ja jos jaksan kantaa enemmän painoa niin kaakaota termarissa. Aika luksusta. Ehkä juomarakko.
Evästä Määrä suhteutettuna retken oletettuun pituuteen, vähimmillään energiapatukka tai pari, pidemmälle retkelle leipiä, pizzaa (kyllä, itse tehty pizza on niiiiiin hyvää) tai jotain jonka tiedän maistuvan vaikka tulisi jotenkin huono olo.
Vessapaperia Tiedät kyllä miksi ja nenäkin tuppaa valumaan.

Mitä minulla on mukana riippuen retkestä:

Kamera En yleensä raaski jättää tätä pois. Kylläkin nyt kun omistan myös gopron niin jonkin verran järkkäri on jäänyt kotiin sen painaessa yli kilon ja viedessä huomattavasti tilaa. Itsestänihän en niin paljon saa kuvia koska olen ennemminkin se, joka kuvailee.
Varahanskat / sukat Jos toiset esim. kastuu. Sukkia en muistaakseni itse hlö kohtaisesti ehkä ole koskaan pakannut mukaan, mutta hanskat sitävastoin melkein aina. Toiset ohuemmat joilla skinnaan (silloin kädet hikoaa) ja toiset jotka on oikeasti lämpimät, jotka laitan tauolla / laskun ajaksi.
Työkalut / teippi Jos kamat hajoaa niin fiksu pitää jotain korjaamiseen soveltuvaa mukana. Tässä välissä täytyy myöntää, että itse en aina ole niin tehnyt.
Kartta ja kompassi Riippuen kohteesta jne. nämä on tosi tärkeät, mutta monessa paikkaa Lapissa nyt ihan totta pärjää myös ilman jos tuntee lähimaaston todella hyvin.
Radiopuhelimet Oma käyttö radiopuhelinten osalta on lähinnä kommunikointi kuvien ottamista varten, mutta isommilla vuorilla nämä näyttelee huomattavasti isompaa roolia. Ja miksei näistä myös Lapissa olisi hyötyä muutenkin laskemisen kannalta. Paljon helpompaa viestiä kaverin kanssa joka on vielä ylhäällä tai laski jo alas. Omia ei ole, mutta on siis ollut käytössä pari kertaa.
Kädenlämmittimet Niitä uudelleen lämmitettäviä tai kertakäyttöisiä pusseja. Oikein kylmällä kelillä saan näppini tosi helposti TOSI jäähän. Varsinkin kuvatessa kamera on usein tosi kylmä ja edesauttaa käsien paleltumista. Kun ne menee tosi kohmeeseen on oikeasti vaikea toimia.
Tulentekovälineet Mikäli on mahdollista kylmällä ilmalla käydä esim. jossain kodalla lämmittelemässä.

Selvitä ennen lähtöä:

Sääennuste ja viimeaikaiset sateet / tuulen suunta. Näiden avulla voit välttää vaaranpaikat sekä löytää parhaat lumet.
Alueen lumivyöryennuste Ilmatieteenlaitos päivittää sivuilleen Lapin lumivyöryennustetta kuudelle tunturialueelle ja joidenkin keskusten omat skipatrollit (esim. Ylläs ja Pyhä) ja esim. Pallaksen alueella Pallaksen pöllöt päivittävät omaa, tarkempaa alueellista ennustetta / tietoa lumitilanteesta. Tietoa löytyy netistä ja esimerkiksi Ylläs Ski Patrolin instasivuilta.
Tutki Jos paikka ei ole ennestään tuttu – tutki aluetta kartasta. Tutustu kaverin kanssa. Kartan korkeuskäyristä voit laskea ja arvioida myös jyrkkyyden laskulinjalle ja suunnitella reitin, jolla liikutaan. Kysele alueen muilta kävijöiltä lumitilanteesta?

Vapaalasku

Vapaalaskun harrastaminen – kuinka aloitin


No Comments

Kuvat, joita tunturien ja vuorien rinteiltä olin nähnyt olivat niin kovin houkuttelevia. Maisemat ja pöllyävä lumi. Halusin aloittaa vapaalaskun harrastamisen kun muutin pysyvämmin Lappiin. Päätin, että kun muutan pohjoiseen ostan ensimmäiset laskuvarusteet, jotka sopisivat myös vapaalaskuun. Suurin syy miksi – on se, että halusin yhdistää kaksi minulle mieluisaa harrastusta. Laskemisen ja luonnossa liikkumisen. Tämän harrastuksen parissa vietetyt hetket ja päivät ovat kokonaisvaltaisia ja usein jollain tapaa myös ikimuistoisia.

Tässä yhteydessä haluan avata myös laskuharrastukseni taustaa sen verran, että muistan kuinka varhaisteininä leikkelin lumilautakuvastoista sivuja, joista tein tauluja. Tilasin Slammeria vaikka asuin eteläisessä Suomessa, enkä päässyt laskemaan kuin muutamia kertoja vuodessa. Painuvimmin mieleen ovat jääneet 4H-kerhon retket Himokselle ja Alhovuoren laskettelukeskukseen. Lähin keskus oli Påminne. Jossain välissä ostin omat bladet. Lähinnä koska ne oli halvat. Monot sain joululahjaksi. Niillä sitten laskin – sen mitä laskin.

Ski-expon kirpparilta ostin joskus myös laudan ja kengät. Laskin niillä muutaman mäen ja olin sitä mieltä, ettei minusta tulekaan lautailijaa. Kukaan ei ollut neuvomassa ja tunne oli sellainen kuin olisin saanut kymmenen lievää aivotärähdystä peräkkäin. Lajin pariin palasin noin 15-vuotta myöhemmin täällä Ylläksellä ja nyt parin kauden jälkeen en enää tiedä kumpi vie enemmän mennessään, lauta vai sukset. Normi rinnesuksilla laskin urheiluopiston reissulla ja silloin kun nyt satuin pohjoisessa ennen muuttoani talvisin poikkeamaan.

Ensimmäiset “isot mäet” oli viikon reissulla Oloksella ja Pallaksella. Opiskellessani urheiluopistossa vietimme viikon Ylläksen, Levin ja Oloksen maisemissa. Jos joku tuolloin olisi sanonut juuri 18- vuotta täyttäneelle minulle, että joskus asun täällä olisin varmaan pyörtynyt. Rakkaus lappiin ja lasketteluun syntyi tässä matkan varrella kuin varkain. Eniten olen laskenut ja kehittynyt ehdottomasti kuitenkin vasta nyt muutettuani tänne pohjoiseen.

Minulla ei siis ole mittavaa 20-vuoden laskukokemusta alla ja tuntuukin välillä, että olen vähän hukassa näissä hommissa. Mutta mitä sitten? Miksei aikuisiällä voisi opetella uutta ja kehittyä? Onko vapaalaskun aloittaminen jotenkin hirmu haastavaa? Toki, jos palaan lautakuvastojen leikkeisiin seinällä, haaveilen salaa siitä, että olisin parempi. Olisin laskenut jo aikoinaan niin paljon, että olisin tosi tosi hyvä laskija. Haaveilen, että olisin tosi hyvä. Tästä päästäänkin siihen, mitkä omat tavoitteet ja motiivit on harrastaa vapaalaskua?

Kuten sanoin, suurin into harrastuksen aloittamiseen oli luonnossa liikkumisen ja laskemisen riemun yhdistäminen. Minulle tärkeintä ei ole laskea sitä jyrkintä mäkeä ja saada valtavaa adrenaliinipiikkiä siitä kun vähän pelottaa (niin silti käy usein, että pelottaa) vaan nauttia ympäröivästä luonnosta ja olosuhteista riippuen löytää mahdollisimman mukavaa laskettavaa. Tiedostan toki riskit, jotka tähän harrastukseen liittyy aina, mutta en tietoisesti hae niitä lisää – pikemminkin pyrin välttämään niitä valitsemalla ne helpommat mäet. Olen laskenut toistaiseksi vain Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa parilla reissulla. Haaveissa siintää silti salaa muitakin – paljon eksoottisempia kohteita. Haaveita on aina hyvä olla…

Ostin siis ensimmäiset vapaalaskuun sopivat välineet ja lumiturvallisuus varusteet ensimmäiselle talvikaudelle kun olin Lappiin muuttanut. Koitin pinnistellä muistiani ja jos voi olla, niin ensimmäinen retkeni täysin lihasvoimin saavutettaville laskuille Kesänki tunturille osui jouluaattoon 2017. Ilma oli kirpsakka ja pakkasta oli lähtiessä reilusti. Taivas värjäytyi uskomattomiin kaamoksen sävyihin. Vaaleanpunaista pastellia – hattaraa. Toinen laskupäivä joulun tienoolla mentiin Pallakselle – melkein samassa kelissä. Pakkanen puri varpaista, mutta se oli pieni hinta niistä maisemista ja väreistä.

Lienee sanomattakin selvää, että olin koukussa.