Talviretkeily

Retkeily

Jouluaaton retki


No Comments

Jouluaattona eväät reppuun, kaakaota termariin, omatekemiä fudgeja rasiallinen mukaan… Hämärtyvässä iltapäivässä hiihtely hiljaisella hangella. Sukset narisee – minä en.

Talviretkeilyn anti voi olla luonnon ystävälle parhaimmillaan mitä tahansa hyisenä puhaltavasta pohjoistuulesta, myrskystä, kirpeästä pakkasesta, ilman sakeanaan täyttävästä lumisateesta, taivaan unenomaisiin pastellisävyihin täyttävästä pehmeän keskitalven kaamospäivästä – helmiäisenä kimmeltävään kevättalven paksuun hankikerrokseen, hileisenä ja kevyenä pöllähtelevään puuterilumeen, auringon kevättä ja kesää enteilevään lämpimään hyväilyyn kun ilma on taianomaisesti pysähtynyt kerrankin tyveneksi.

Kaikki on tässä eikä muuta tarvita. Jos mieltäni pakottaa – yritän välillä muistuttaa itselleni, kuinka paljon olo paranee lähtemällä ulos. Aina seikkailu ei voi olla se paras – unohtumaton ja uskomaton. Kuten arjessa yleensäkin, on myös niitä arjen ulkoiluja. Mutta nauttikaamme meidän Suomen upeasta luonnosta. Talvet vääjämättä muuttuu ilmastonmuutoksen myötä – eikä muutoksen nopeus muutakuin pelota minut suunniltaan. Toivon kovasti, että vielä aikojenkin päästä voisimme nauttia kimmeltävistä hangista ja kuunnella tuota suksien narinaa pehmeällä pinnalla.

Olemme saaneet onneksi tänäkin talvena nauttia täällä pohjoisessa lumesta. Sitä on suhteellisen vähän, mutta puihin on jo kertynyt kaunista tykkylunta ja talviretkeilysäät on parhaimmillaan. Pilvistä tosin on ollut. En muista kuin yhden kirkkaan päivän koko joulukuussa. Pidän pintani ja väitän yhä, että kaamos on silti helpompi täällä, koska on sentään lunta. Kirkas sää kieltämättä kyllä aiheuttaa poissaolollaan hieman tasapaksua oloa.

Lisää lunta ja kirkkaita kaamospäiviä toivoen. Uutta vuotta 2021 odottaen.