Retkeily

Retkeily

Jouluaaton retki


No Comments

Jouluaattona eväät reppuun, kaakaota termariin, omatekemiä fudgeja rasiallinen mukaan… Hämärtyvässä iltapäivässä hiihtely hiljaisella hangella. Sukset narisee – minä en.

Talviretkeilyn anti voi olla luonnon ystävälle parhaimmillaan mitä tahansa hyisenä puhaltavasta pohjoistuulesta, myrskystä, kirpeästä pakkasesta, ilman sakeanaan täyttävästä lumisateesta, taivaan unenomaisiin pastellisävyihin täyttävästä pehmeän keskitalven kaamospäivästä – helmiäisenä kimmeltävään kevättalven paksuun hankikerrokseen, hileisenä ja kevyenä pöllähtelevään puuterilumeen, auringon kevättä ja kesää enteilevään lämpimään hyväilyyn kun ilma on taianomaisesti pysähtynyt kerrankin tyveneksi.

Kaikki on tässä eikä muuta tarvita. Jos mieltäni pakottaa – yritän välillä muistuttaa itselleni, kuinka paljon olo paranee lähtemällä ulos. Aina seikkailu ei voi olla se paras – unohtumaton ja uskomaton. Kuten arjessa yleensäkin, on myös niitä arjen ulkoiluja. Mutta nauttikaamme meidän Suomen upeasta luonnosta. Talvet vääjämättä muuttuu ilmastonmuutoksen myötä – eikä muutoksen nopeus muutakuin pelota minut suunniltaan. Toivon kovasti, että vielä aikojenkin päästä voisimme nauttia kimmeltävistä hangista ja kuunnella tuota suksien narinaa pehmeällä pinnalla.

Olemme saaneet onneksi tänäkin talvena nauttia täällä pohjoisessa lumesta. Sitä on suhteellisen vähän, mutta puihin on jo kertynyt kaunista tykkylunta ja talviretkeilysäät on parhaimmillaan. Pilvistä tosin on ollut. En muista kuin yhden kirkkaan päivän koko joulukuussa. Pidän pintani ja väitän yhä, että kaamos on silti helpompi täällä, koska on sentään lunta. Kirkas sää kieltämättä kyllä aiheuttaa poissaolollaan hieman tasapaksua oloa.

Lisää lunta ja kirkkaita kaamospäiviä toivoen. Uutta vuotta 2021 odottaen.

Retkeily

Pikku-Malla


No Comments

Se söpöliini Kilpisjärvellä, Saanalta Norjaan päin katseltaessa. 738 metriin kohoavalle Pikku-Mallalle en ollut ennen kavunnut. Oikeastaan koko Mallan luonnonpuisto on minulle tutkimatonta aluetta.

No, Saanalle on kavuttu monet kerrat. Viimeksi juhannusaattona kaksi kertaa, joten nyt oli vuorossa helposti ja nopeasti lähestyttävä Pikku-Malla. Mallan luonnonpuistoon lähtevä polku on osa Kalottireittiä. Parkkipaikalta, joka on suoraan ison tien varressa polku nouseee ensin tunturikoivikossa ja pikkuhiljaa puiden hävitessä ylittää pari puroa. Pikku-Mallalle polku haarautuu ison keskeltä kahtia haljenneen kiven kohdalta. Hieno kivi!

Näkymä Pikku-Mallalta kohti Isoa-Mallaa, Norjaa ja Bárrásta.

Huipulla tuuli – yllätys! Kokattiin kuitenkin lounaaksi makkarapastaa ja kylläisenä sitten katselin haikeasti Bárrásta. Tiesin. Sanoin edellisenä päivänä Norjan puolella tuulen pyyhkiessä 15m/ sekunnissa sen pieksien samalla vettä joka suuntaan, että kun katselen vuorta seuraavana päivänä Kilpisjärveltä on se kauniina, kutsuvana ja pilvettömänä kurkkimassa minulle. Näinhän se juurikin meni! Vielä minä sinne palaan. Paras tunturin huiputus minulla on ollut haaveena joskus toteuttaa.

Nyt kuitenkin oli nauttiminen auringon paisteesta ja tunturin rinteellä kulkevista poroista. Onnistuin saamaan niistä kauniita kuvia ja lähestyipä Norjan puolelta uusia sadepilviäkin, jotka toi kuviin mukavaa kontrastia. Ja sitäkin enemmän ne lievittivät tuota harmitusta Bárráksesta.

Eikä aikaakaan kun se ei näyttänytkään taas yhtään niin houkuttelevalta. Tuo vanha kiukutteleva peikonhammas.

Porot Pikku-Mallan rinteellä.

Pikku-Mallalta on kaunis näkymä yli koko Kilpisjärven. Pienen matkan päässä Mallan luonnonpuistossa olisi myös Kitsiputous, joka saa vetensä Ison-Mallan huipulta. Putouksella on portaittain yhteensä korkeutta reilut 100 metriä. Korkein porras on noin 30 metriä.