Life in Lapland

Life in Lapland

Uusi alku


Mitäkö nyt? Aloittaisinko uudelleen blogin kirjoittamisen? Miksipä ei? Mennyt vuosi on ollut kaikille hyvin kummallinen ja varmasti jollain tapaa ahdistava. Ainakin minulle. Moni on uuden edessä ja moni myös vailla suuntaa ja varmuutta tulevasta.

Lyhyesti teille, jotka eivät minua tai tarinaani tunne vielä mitenkään. Olen Milla, reilu kolmekymppinen nainen, joka toteutti pitkäaikaisen unelmansa Lappiin muutosta isojen elämänmuutosten äärellä vuonna 2017 kesällä. Asetuin Ylläkselle, Äkäslompoloon. Se tuntui sopivalta paikalta, sillä Lapissa aiemmin lomailtuani, Ylläksellä tuntui aina jollain tapaa kotoisalta ja kylän rauhallisuus tuntui turvalliselta. Tästä on myös helppo matkata suuntaan ja toiseen. Käsivarteen ja Norjaan hurauttaa lopulta hetkessä ja palveluita on Lapin mittapuulla verrattain lähellä. Halusin päivittää kauan roikkuneet nettisivuni ja mietin, että miksi en hyödyntäisi jo olemassa olevaa ja kirjoittaisi blogia tällä pohjalla?

Jotkut ehkä muistavatkin kuinka kirjoitin hetken aikaa blogia kun muutin Lappiin. “Tunturista tuulee”. Niin tosiaan tuuli. Tuulee edelleen. Välillä helkutin kovaa – välillä lempeämmin. Se blogi jäi, kuten kai monelle tuntuu käyvän. Tiedän, etten ole läheskään ainoa, joka on kirjoittanut useampaa blogia ja ne kuitenkin syystä tai toisesta jää ajan tai sen puutteen jalkoihin. Siirsin kuitenkin joitakin postauksia vanhalta sivulta tänne. Itselläni on ollut myös opiskeluajan blogi, joka oli velvoite myös koulun puolelta ja vaikka sitä tykkäsinkin kirjoittaa senkin pitäminen loppui kun opiskelut tulivat päätökseen.

Tänne ajattelin kirjoittaa valokuvauksesta, retkistä, vinkkejä varustevalintoihin, omia pohdintoja edellä mainituista, ruoasta (miksei retkiruoastakin) ja monen toivomana varmasti myös yleisesti elämästä Lapissa. Onhan alkamassa jo minun neljäs talvi täällä. Aika rientää ja paljon on tapahtunut, mutta aina jonkun kysyessä kyllästyykö vaikkapa kaamoksen väreihin – vastaukseni on, että eipä kyllä kyllästy!

Life in Lapland

Aurora dome – Torassieppi


No Comments

Keväällä 2017 oli käynnissä Harrinivan Lights of Lapland valokuvakilpailu, jossa aiheena oli Lapin taianomaiset valot. Voitin yöpymisen Muonion Torassiepissä sijaitsevaan luxus telttaan – aurora domeen. Enpä tuolloin tiennyt, että yöpyminen tulisi olemaan vain kivenheiton päässä kotoa. Ajattelin, että teen syksyllä matkan Muonioon ja nautin erityislaatuisen yön Domessa. Muuttoni myötä pääsin kuitenkin erittäin ketterästi nauttimaan palkinnosta ystäväni kanssa, joka varta vasten matkusti paikalle.

Glamping eli glamour camping kuvaa Aurora Domea hyvin. Torassieppi-järven rannalla on neljä Domea, joista jokainen on sisustettu omalla tyylillään. Tonttu, Husky, Poro ja Shamaani. Me saimme yöpyä Shamaani Domessa.

Teltasta löytyi ihanan lämpimät peitot ja lämmöstä huolehtivat, lämpöpuhallin, infrapunalämmitin, kaasulämmitin sekä kamiina. Meidän ei tarvinnut käyttää kuin puhallinta ja kamiinaa. Yöllä jossain vaiheessa laitoimme infrapunalämmittimen päälle, sillä kamiinan lämpö hiipui ja puhaltimen olimme illalla sammuttaneet, jottei se häiritsisi muuten täydellistä hiljaisuutta. Talvella varmasti kaikki lämmönlähteet ovat tarpeen, sillä sen kummallisempia eristyksiä ei tietenkään teltoissa ole.

Hauskoja yksityiskohtia Domestamme löytyi kuten valaistu jätti noitarumpu sängynpäätynä. Kattovalaisin muodostui erilaisista symboleista, poronsarvesta, noitarummusta, ikiaikaisista taika esineistä. Itse jäin ehkä kuitenkin aavistuksen kaipaamaan viimeistä silausta viimeistelyn osalta. Esimerkiksi eteisen ja itse teltan välistä saumaa katselin ihmetellen. Ulkopuolelta olisin itse viimeistellyt teltan jollakin helmalla tms., jottei jalat näy suoraan töröttämässä alta. Toki talvisin tätä ongelmaa ei ole.

Omaa vessaa tai suihkua Domessa ei ole. Vessat, suihkut ja sauna löytyivät lyhyen matkan päästä rannan tuntumasta eli pieni pulahduskin saunasta onnistuu mikäli kylmä vesi ei pistä sinua kirkumaan. Illalla kävimme syömässä lomakylän ravintolassa kolmen ruokalajin illallisen. Alkupalaksi rautusalaattia, pääruoaksi poronkäristystä ja jälkiruoaksi vaniljajäätelöä lakkahillolla. Hintaa illallisella oli vain 25e ja olimme ruokaan oikein tyytyväisiä.

Tunnelma oli teltassa erittäin rauhoittava. Ihana ympäristö, kaunis luonto ja lämmin tunnelma kynttilöiden ja kamiinassa palavan tulen voimasta. Voimaannuttava kokemus ja suosittelenkin paikkaa erityisesti pariskunnille romanttiseen illan viettoon. Talvella täytyy itsekin päästä uudelleen – josko silloin myös ihailemaan revontulia.

Kiitokset Harrinivalle palkinnosta ja mukavasta yöstä Torassiepissä.