Retkeily

Paavolan tammella


Kävimme eilen ystäväni kanssa Paavolan tammella, Lohjalla. Kävin siellä ensimmäistä kertaa talvella ja nyt kun lehdet ovat puissa – houkutteli paikka uudestaan. Otin mukaani myös meidän koiran, joka sai luvan poseerata kuvissa.

Harmiksemme ja suruksemme paikalla oli tehty harvennushakkuu ympäröivään kuusikkoon sitten viime käynnin. Edes risuja ei ollut siivottu pois. En tiedä siivotaankokaan. Kuusikon satumainen tunnelma ja kapeat loputtomiin jatkuvat käytävät olivat suruksemme poissa. Myös maa ison jättiläistammen juurella on tallottu ja muutamaa hassua kielonlehteä lukuunottamatta ympäristössä ei kasva mitään.

Tammesta on tullut suosittu nähtävyys ja kai sen tunnettuus on noussut kohtalokkain seurauksin. Olen nähnyt kuvan muutama kesä taaksepäin, jossa koko tammen alunen on kauniisti rehevässä kasvussa. Sitä peittää kaunis kielomatto ja ympärillä kasvaa tuo tiheä kuusikko – satumetsä. No, tammi itsessään on edelleen satumainen jättiläinen. Koirakin mahtuu sen juuren kainaloon – melkein piiloon.

PS.

Nykyään Paavolan tammella on pitkospuut ja aita, jotta luonto saisi puun ympärillä palautua ennalleen. Vaikka jo tuolloin vieraillessamme noudatimmekin varovaisuutta ja koira oli irti vain näiden kuvien ajan pienen hetken. Paikalla ei ollut ketään muita. Puun ympäristö toimi minullekin karuna muistutuksena siitä, kuinka herkkää meitä ympäröivä luonto onkaan ja kuinka huomaamatta ne muuttuvat täysin ihmisten kosketuksesta. Jotkut paikat vielä toisia enemmän.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s